Asiakaskokemuksia

11.01.
2017

Paraneminen alkaa yhteistyöstä

32-vuotias Mia hakeutui Axikseen fysioterapiaan, kun selkäkipu oli vaivannut 10 vuotta. Tuolloin Mia oli palaamassa äitiyslomalta koulunpenkille ja työelämään. Hän tajusi, ettei pystynyt enää istumaan pitkiä aikoja, vaan selkäkivut häiritsivät jatkuvasti. Mia kävi aktiivisesti jumpissa ja tanssitunnilla. Tanssitunnilla hän huomasi, että selkä kipeytyi liikkumisestakin. Ainoastaan kävely tuntui hyvältä.
Kun kivut pahenivat, Mia sai ammattikorkeakoulun kouluterveyshuollosta fysioterapialähetteen. Lääkäri suositteli Axista. Fysioterapia aloitettiin tammikuussa 2016.
– Olin saanut selkäkipuihini aiemmin väärän diagnoosin ja tilanne paheni väärillä hoito-ohjeilla. En pärjännyt yksin, vaan tarvitsin apua. Kipu säteili jalkaankin.
Jukka Keisala totesi Mialla välilevyn pullistuman oireita ja selkää alettiin kuntouttaa. Ensisijainen tavoite oli, että Mia pystyy istumaan ilman kipua. Hän halusin myös alkaa liikkua, sillä kipujen takia hän ei voinut harrastaa liikuntaa vuoteen.
Mian piti tehdä harjoitusliikkeitä yksi kerrallaan. Jokaisella käynnillä tarkkailtiin, miten liikkeet vaikuttivat. Aluksi Mia kävi fysioterapiassa kaksi kertaa viikossa, sen jälkeen harvemmin. Puolen vuoden jälkeen kivut alkoivat helpottaa. Nyt selkä alkaa olla kunnossa.
– Pahin vaihe meni ohi kesällä 2016. Loppuen lopuksi kävin fysioterapiassa vuoden ajan. Sain Jukalta työkalut oireiden tunnistamiseen ja siihen, miten mitäkin vaivaa hoidetaan ja mitä pitää välttää. Suurin oivallus tapahtui kuitenkin, kun tajusin, että paraneminen on viime kädessä omalla vastuulla. Paraneminen alkaa yhteistyöstä, mutta minä olen se, joka tekee kuntouttavat liikkeet.
Mia kiittelee Jukkaa siitä, että hän sai Mian tekemään vaaditut harjoitusliikkeet vuoden ajan. Mian mukaan Jukka oli samalla aallonpituudella, eikä antanut liian vaativia liikkeitä. Jukka otti vastuun prosessin etenemisestä ja tarkkaili koko ajan, mihin suuntaan vaiva meni.
–Jukalla on hyvä ihmistuntemus ja hän tietää, miten ihmisten kanssa toimitaan. Minulla on pienet lapset, joten aika on kortilla. Jukka katsoi tilanteen mukaan, mihin pystyn. Häneltä ei saa valmiita ratkaisuja, vaan hoitoprosessi on pitkäjänteistä ja lähtee ruohonjuuritasolta. Asiat pitää oivaltaa itse, jotta paraneminen on mahdollista. Siihen ei ole taikakeinoja.
Nykyään Mia kiinnittää enemmän huomiota istuma-asentoon. Hän ei istu pitkään ja välttää pehmeitä tuoleja ja sohvia. Hän venyttelee päivittäin. Jos jotain raskasta pitää nostaa, hän nostaa jaloilla, eikä selällä. Seuraavaksi Mia aikoo lisätä liikuntaa ja kokeilla uusia lajeja.

selka
Takaisin